vaapukat

Aika

Yli kaksi vuotta viimeisestä päivityksestä. Mielenkiintoista lukea omia ajatuksiaan ei-niin-monen vuoden takaa ja ihmetellä, miten nopeasti elämäntilanteet muuttuvat.

Työelämä vie nykyään ison osan ajasta, onneksi osa-aikatyöltä jää aikaa myös perheelle. Asuinpaikka on muuttunut, Ella aloittaa koulun syksyllä ja mitähän vielä? Kaikki on toisin.

Innoitus blogin uudelleen lämmittämiselle tuli Facebook-kommentista, kiitos Krista! Muistin, että on syytä kirjata ylös lastensa sanallisia helmiä, etteivät unohdu.

Terveisin: Epäreilu ja inhottava, mutta rakas 32-vuotias äiti, joka ei nykyään ole ollenkaan niin väsynyt kuin on kirjoitusten perusteella kotiäitivuosinaan ollut. Nykyään pääsee jo helpolla. Ja lapset ovat ihania!
vaapukat

Pitkästä aikaa

Pitäisiköhän vaihteeksi kirjoittaa myös omia kuulumisia eikä vain lueskella muiden...

Meillä lapset ovat mietiskelleet joululahjatoiveita. Yllättävän hyvin ovat toiveet pysyneet kasassa eikä mitään aivan älyttömiä roinamääriä ole toivottavasti tulossa. Ella haaveilee kimaltavasta kynttilästä, joulukuusen pallosta, tarrakoneesta ja Bratzeistä. Ainolla taas on ainoastaan kaksi toivetta - lipputanko ja oikea auto!

Tuo Ainon lipputanko tulee tietysti Vaahteramäen Eemelistä, joka hinaa Ida-siskonsa lipputankoon. Useamman kerran kesän ja syksyn aikana Aino on saanut huutopotkuraivarit pihalla lipputangon juurella, kun häntä ei ole nostettu tankoon. Nyt hän sitten on varmaan fiksusti ajatellut, että omaan lipputankoon ainakin pääsisi aivan ylös asti. Eräät tuttavat yrittivät kysellä, haluaisiko Aino jotain vaatetta, tai vaikkapa mekkoa. Aino keksi sitten toivoa mekkoa, jossa olisi lipputangon kuva. :)
vaapukat

Kuulumisia

Nopeasti tämä aika menee. Nyt kun talossa on uhmaikäisen lisäksi vilkas, kävelevä ja ennenkaikkea kiipeilevä taapero, ei aikaa jää kovin paljon ylimääräistä. Ei sitä jäänyt ennenkään, mutta nyt entistä vähemmän. Toki lapset ovat alkaneet myös touhuta keskenään, mutta noin viidessä minuutissa touhuaminen muuttuu tappeluksi ja tarvitaan erotuomaria.

Aino on viimeisen kahden viikon aikana alkanut kävellä enemmän kuin kontata. Oma tahto on näyttäytynyt enenevässä määrin. Välillä pitää saada syödä itse, tai sitten ei syödä ollenkaan. Hauskinta huvia on lähteä karkuun, kun Ainolle ehdotetaan vaipanvaihtoa. Ja Ellaa on mukava kiusata, ihan tahallaan, ilkikurinen virne naamalla toisen huutaessa vieressä.

Ella hauskuuttaa edelleen puheillaan. On aina pysähdyttävää huomata, miten lapsi näkee asiat. Harmi vain, että hauskat jutut unohtuvat niin nopeasti.

Huomenna lähdemme pääsiäisen viettoon Kokkolaan. Mikko tulee perässä vasta maanantaina töiden jälkeen. Ajatus pakkaamisesta ahdistaa, mutta niin se on vain ryhdyttävä toimeen.
vaapukat

Äiti

1) Äiti on oikeassa.
2) Äiti on aina oikeassa.
3) Jos joku tuntee olevansa
oikeassa, kts. ed. kohdat.
4) Äiti ei makaa - hän
mietiskelee.
5) Äiti ei juo - hän
maistelee.
6) Äiti ei herkuttele - hän
vastustaa anorektista
naiskuvaa.
7) Äiti ei lueskele lehtiä
- hän kerää aineistoa.
8) Äiti ei juoruile - hän
tekee selvitystä.
9) Äiti ei riitele - hän
perustelee.
10) Äiti ei huuda - hän
painottaa asioita, jotta
kaikki kuulisivat.
11) Äiti ei käske - hän
ideoi.

Näin meilläkin.
vaapukat

Elämää suurempia kysymyksiä

Tarvitsen apua. Voisiko joku kertoa, miten kaksivuotiaalle selitetään mm. seuraavat asiat:

* Miten lehdet pääsevät niin korkealle puuhun?
* Sattuuko lehtiin, kun ne tippuvat?
* Kun jalkapallopeli loppuu, kuka sen sammuttaa?
* Kuuluuko auton varastohälyttimen ääni varastosta?
* Miksi Aina ei tiedä kaikkia asioita?

Tässä vain muutama esimerkki Ellan päivittäisistä pohdinnoista.

Päivitykset ovat jääneet vähiin, sillä päivät ovat täynnä työtä ja toimintaa. Koskaan ei tunnu jäävän aikaa kirjoittamiselle. Päivämme menevät nykyään seuraavassa rytmissä:

07.00 Aino herää. Vaipan vaihto ja alakertaan
07.15 Ella herää. Itkua ja huutoa (Ellan). Lohduttelua (vanhemmat suorittavat)
07.30 Aamupala - Ellalle leipää ja jogurttia, Ainolle puuro
08.15 Aamupala on viimein saatu syötyä ja syötettyä
08.30 Ellan kiukuttelua leikin lomassa.(ei ole aamuihminen) Ainokin touhuaa lattialla. Puen vaatteet päälle ja syön jos ehdin. Usein en ehdi.
09.15 Pukemista ulkoilua varten.
09.45 Pihalla viimein. Ainon nukuttaminen vaunuihin.
11.00 Sisälle. Kiukuttelua vaatteiden kanssa.
11.30 Ainon syöttäminen
12.00 Ellan ruoka. (Yleensä laitettu edellisenä iltana, muuten ei ehdi)
12.30 Valmistelut päiväunia varten.
13.00 Ainolle maitoa ja nukuttaminen

Tässä vaiheessa oma levähtäminen noin 15 minuuttia, jonka jälkeen Ella alkaa huudella janoa ja pissahätää. Useimpina päivinä Ella ei nuku päiväunia.

14.30 Aino herää. Ellakin nousee ylös. Kiukuttelua, lohduttelua.
Välipala. Ainon syöttäminen. Leikkimistä. Yritän laittaa ruokaa. Joskus siivoan myös keittiön.

16.30 Ellalle ruokaa ja Ainon syöttäminen.
17.15 Ainon nukuttaminen. Tällä hetkellä usein vaikeaa.
18.15 Aino herää.
Leikkimistä
19.30 Iltatoimet. Ainolle puuroa, Ellalle leipää. Yövaatteet päälle, hampaiden pesu. Tässä vaiheessa ei yleensä kiukutella. Ainolle maitoa.
20.00 Lapset petiin.

Oma aika. Keskeytyy satunnaisilla huuteluilla ja tutin laittamisilla noin tunnin välein. Muuten saamme olla rauhassa. Nyt olisi sitten aikaa siivota... (hiljaa)

Tällaista meillä täällä. Ella valittaa korvaansa edelleen, samaan tulehdukseen on nyt syöty kaksi kuuria. Jos korva ei parane, saamme lähetteen korvalääkärille, joka päättää, puhkaistaanko korva. (Tai vaikka ennemmin tärykalvo, ihan miten vaan.)Nyt tosin viimeiset päivät ovat olleet korvakivun suhteen helpompia. Ja Aino on toistaiseksi säästynyt uudelta taudilta.

Nyt on tapahtunut sellainen ihme, että molemmat lapset ovat tainneet nukahtaa. Hämmästyksestä sekaisin menneenä laitan teeveden kiehumaan ja otan Pirkan käteen. Jos sieltä löytyisi keino, minkä avulla päiviin saisi enemmän aikaa ja järjestystä. Ja koti tulisi siivottua. Tapahtuisikohan se sukkahousujen avulla? Uusia niksejä otetan vastaan.
vaapukat

Tauteja

Huh huh!

Meillä sairastelut ovat jatkuneet ja jatkuneet ja jatkuneet. Oikeastaan Ainon korvatulehduksesta asti meillä on melkein koko ajan ollut joku sairas. Eli reippaasti yli kuukauden ajan meillä on sairastettu. Aina kun tuntuu, että vihdoin on parannuttu, tauti iskee taas. Sitkeä virus. Ellakin oli monta päivää aivan terveenä, kunnes sitten toissayönä alkoi huuto. Korva oli kipeänä ja aamulla lääkärissä todettiinkin selvä tulehdus. Sekä Ella että äiti ovat nyt antibioottikuurilla. Minä siis poskiontelontulehduksen vuoksi. Huoh! Tähän mennessä olemme tosin selvinneet vähäisellä sairastamisella, joten jossain vaiheessa tämä oli odotettavissa.

Onneksi nyt alkaa vähitellen taas helpottaa, ehkä. Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Kokkolaan, toivottavasti pääsemme matkaan.

Niin ja aivan unohdin sanoa, Mikko sai töitä! Siis aivan oikean työsopimuksen joulukuun loppuun asti niiden iänikuisten keikkatöiden jälkeen. Mukavaa. Nyt tiedämme aina monta viikkoa eteenpäin Mikon työvuorot. Ennen saatettiin soittaa samana päivänä, että tulisitko töihin kahden tunnin pääästä. Monesti olimme ehtineet jo tehdä suunnitelmia sille päivälle ja sitten ne jouduttiin perumaan. Toisaalta työ saattaa vaikuttaa valmistumiseen. Tänään olisi esimerkiksi ollut tenttipäivä, mutta Mikolla oli työvuoro.

Ella on opetellut kovasti lauluja viime aikoina. Olen ollut todella yllättynyt siitä, miten monen laulun sanat Ella ossa. Ellalla taitaa olla aika hyvä muisti. Tätä kirjoittaessani olohuoneessa kaikuu 'Kas kuusen latvassa oksien alla' leikkikitaran säestyksellä.
vaapukat

Ellan vuoro

Unohtui mainita, että myös Ella sairastui pariksi päiväksi. Ilmeisesti kyseessä oli jokin flunssaa aiheuttava virus. Kuume nousi kahdeksi päiväksi melkein neljäänkymmeneen ja potilas makoili päivät sohvalla videoita katsellen ja nukkuen. Onneksi kuume on nyt laskenut ja Ellalla energiaa enemmän kuin koskaan.
vaapukat

Lapsen mieli

Joskus sitä toivoo, että voisi ajatella asioista yhtä vilpittömästi kuin kaksivuotias. Ilman pohdintaa siitä, että mitähän tuo nyt OIKEASTI tuolla lauseella tarkoitti. Sitä aivan unohtaa, miten konkreettisesti lapsi näkee maailman.

Esimerkkejä:

Syödessä käskin Ellan pistellä ruoan nopeasti poskeen. Sain osakseni haudanvakavan, ihmettelevän tuojotuksen. "Ei kun suuhun", Ella totesi hiljaa.

Ella kysyi, mitä on ruokana. Vastasin, että possunlihaa. Ella tietysti ihmettelemään, että saako sitä lihaa syödä vain possut? Miten selität kaksivuotiaalle, että me syömme ruoaksi Putte- ja Pekka-possua, joista Ellan kirjoissa kerrotaan???

Totesin Ellalle käyväni katsomassa, mitä se ruoka sanoo. Taas seurasi ihmettelevä hiljaisuus. Sitten kysymys:" Mitä se ruoka sanoo?" Vähän päästä Ella keksi vastauksen:"Ruoka sanoo Kvaak, Kvaak."

Toisaalta, oppii tässä itsekin ilmaisemaan itseään selkeämmin. Ja kyseenalaistamaan vanhoja kuluneita sanontoja.

Aino syö ruokansa nykyään syöttötuolissa istuen. Iso tyttö jo. Tosin puolivuotisneuvolassa kasvu oli pysähtynyt, painoa vain 7200g ja pituutta 66,7 cm. Jospa puuro ja lihasoseet alkaisivat nyt vauhdittaa kasvua.
vaapukat

*#*# reissu, mutta tulipahan tehtyä

Aino on onneksi parantunut. Monta päivää meni vielä kuumeen laskemisen jälkeen vähän puoliteholla ja yöt olivat levottomia. Nyt kuitenkin äiti saa taas nukkua. Jippii!

Lähdimme keskiviikkona tyttöjen kanssa Kokkolaan, kun Mikolla oli edessä kolmen yön työputki. Ajattelin, että Kokkolassa oma jaksaminen on helpompaa, kun joku touhuaa Ellan kanssa koko ajan. Ja olihan se. Itse matka oli kuitenkin aika kivinen. Tai pikemminkin vetinen. Menomatka Kokkolaan katkesi ennen Pattijokea siihen, että tuulilasipyyhin hajosi. Ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Siinä sitten metsätien varressa itkua vääntäen läpimärkänä yritin jotenkin pyyhkimiä väännellä, mutta eihän siitä mitään tullut. Kuuttakymppiä huristelin sitten juuri mitään näkemättä lähimmälle huoltoasemalle, josta neuvoivat korjaamon sijainnin. Ensimmäisellä korjaamolla ei ollut aikaa, joten huristelin Raahen keskustaan nälkäisten ja kiukkuisten lasten kanssa toiseen korjaamoon. Siellä pyyhin onneksi korjattiin äkkiä. Yritin siinä syöttää Ainolle kylmää maitoa autossa ja olo oli kerrassaan... voitte kuvitella.

No, ei tässä vielä mitään. Pyyhin rikkoontui ennen Kalajokea uudestaan. Nyt kuitenkin Ainon puoleinen pyyhin toimi, joten tein matkaa niska vinossa, kädet ratissa ja pää vänkärin puolelta ikkunasta kurkkien. Kalajoella pyyhintä korjattiin taas ja nyt se kesti onneksi Kokkolaan saakka. Olo oli jokseenkin hysteerinen jo tässä vaiheessa.

Reissu kuitenkin tehtiin ja takaisin Ouluun päästiin ilman ongelmia. Kerhossa on oltu tänään ja arki jatkuu. Pieni alakulo nostaa kuitenkin päätään, kun naapurin Jimin vanhemmat ilmoittivat lähtevänsä asuntoesittelyyn. Jimistä ja Ellasta on tullut niin hyviä kavereita, että en millään päästäisi Jimiä perheineen muuttamaan. Ja sitä paitsi, kuka sitten istuu kanssani hiekkalaatikolla? Itsesäälikin jo valtaa mielen. Tuntuu, että me emme ikinä saa ostettua omaa asuntoa. Ja Ella joutuu vain jatkuvasti sanomaan heipat hyville kavereille, kun muut muuttavat omiin koteihin. Olisi se vain Ellankin kannalta mahtava juttu, jos asuttaisiin omistusasunnossa, jossa kaverit pysyisivät samoina pitempään.
vaapukat

Sairastelua

Syy Ainon itkuiseen ja levottomaan käytökseen on selvinnyt. Aino ei itkenytkään hampaiden vuoksi, vaan hänellä on korvatulehdus. Kuumettakin on ollut jo parin päivän ajan. Toivottavasti pian helpottaa. Saatiin lääkäriltä antibioottikuurikin, mutta katsotaan ensin, jos tämä tauti menisi itsestään ohi (80 % korvatulehduksista menee.)Raasu on ollut niin väsynyt, mutta tänään on ollut hieman parempi päivä.

Jännää on se, että Ella ei ole saanut koskaan korvatulehdusta. Sairaskin on ollut vain kerran, jos pientä nuhaa ei lasketa mukaan. Ja Ella sai rintamaitoa vain vajaa kolme kuukautta. Aino taas, joka edelleen syö tissiä, sairastui jo nyt. No, meillä syyt tissittelyyn ovatkin ennemmin psykologiset kuin ravitsemukselliset.